Yhdessä rivissä on lisätietoja

Jakso 2. Sointu Borg: Paskan määrä on vakio

Envy Castin vieraana on yrittäjä ja mediapersoona Sointu Borg, joka toivoo suomen kieleen sanaa tunteelle kateuden ja ihailun välissä. Sointu Borgin räiskyvä persoona herättää kateutta, mutta hänelle itselleen kateus on toiminut itsetutkiskelun työkaluna. Keskustelussa pohditaan kateuden hyviä ja huonoja puolia sekä sitä, kuinka hänen oma suhtautumisensa kateuteen on vuosien varrella muuttunut.
 
Haastattelijana TBWA\Helsingin innovaatiojohtaja Juhana Hokkanen.

Envy Cast on TBWA\Helsingin tuottama kateutta käsittelevä podcast, jonka tavoite on tehdä vaietusta aiheesta puheenaihe. Jokaisessa jaksossa haastateltavaksi saapuu eri alojen menestyjiä, jotka pureutuvat kateuteen tunteena, ilmiönä ja voimavarana. Lisäksi kuulemme, ketä he itse kadehtivat.

Juhana Hokkanen: Tämä on EnvyCast sarja, jossa keskustellaan kateudesta ilmiönä, ja ollaan itsekkin hieman kateellisia. Me täällä TBWA:lla markkinointitoimistossa ollaan alettu vähän miettimään sitä, että meil monesti tulee markkinoinnin seassa sellasia hetkiä jolloin me koetaan mainoskateutta. Se on inspiroinut meitä puhumaan kateudesta, ja miettimään millä tavalla kateus, tuo kuoleman syntinäkin tunnettu juttu, ja toki suomalaisena kansantautina. Miten siitä vois tehä voimavaran ja miten sitä vois käyttää hyödykseen pidemmän päälle?
Tänään meillä on täällä vieraana Sointu Borg. Yrittäjä, puhuja, kauppatieteiden maisteri, Diili-ohjelman voittaja, vaikuttaja ja ennen kaikkea hyvä ihminen. Tervetuloa EnvyCastiin!

Sointu Borg: Kiitos. Tää oli mieltä ylentävä esittely.

Hokkanen: Kyllä. Siinä on rimpsua kerrakseen. Me ollaan Sointu täällä tebarilla vähän kyselty jengiltä, että mistä ihmiset vois olla sulle kateellisia. Tää nyt tulee tälleen vähän puskan takaa, mut täällä ollaan tultu semmosiin tuloksiin, että sä oot rohkea olemaan oma itsesi ja ennen kaikkea sä oot rohkea menestymään omana itsenäs. Sä et hirveesti mieti sitä, mitä muut sun tekemisistä ajattelee ja toisaalta se, että sä et halua tai oo menny mihinkään muottiin, jota vois ottaa kaupanhyllyltä. Niinku ‘’Hei, tämä on tämmöinen ihminen ja sen takia se menestyy’’. Ollaanks me osuttu yhtään oikeeseen sun kuvailussa ja minkälaisia fiilistä tää ylipäätään herättää, et tämmösiä asioita nousee?

Borg: Toihan on mahtava kuulla, mutta kaikki toi mitä kuvailit on ollu jäätävän työn takana. Mä koen, että kuka vaan pystyy siihen, sehän vaan vaatii vähän sellasta tietynlaista mindsettiä.

Hokkanen: Jep, just näin. Ja itse asiassa siitä jutellaan vähän myöhemmin vielä. Monesti ihmiset on kateellisia siitä lopputulemasta ilman, että ymmärretään sitä polkua mitö ollaan saavuttu siihen missä siinä kohtaa mennään. Tässä ehkä tämmönen alkuun, koska sut tietenkin tunnetaan monesta eri yhteydestä. Sä pyörität omaa bisnestä, tosissaan kauppatieteistö maisterin tutkinto hoidettu. Tutkittu jonkinlaista tuotantorobotiikkaa ymmörtöökseni.

Borg: Joo. Ohjelmistorobotiikkaa.

Hokkanen: Ja sit sul on tosi-tv puolta, siel on Bimbo Oy taustalla, sitten ehkä vähän vakavampaa kuten Diilin tekeminen, mikä on sitten varmaan muuttanut sun uraa? Minkälaisia muutoksia sen jälkeen on käynyt? Mihin sun aika tällä hetkellä kuluu? Tän listan perusteella täs on esihenkilö, työntekijä ja erilaisia juttuja harrastava, nii miten sun aika riittää ja arki rullaa?

Borg: No aikaahan riittää helvetin huonosti. Kyllä tässä minuutti aikataululla ollaan menty, mutta tossa omaski bisneksessä oon alkanu palkkaa jengiä ja joutunu päästää langoista irti. Oon tullu opettelemaan. Tällä hetkellä mä taas kadehdin ihmisiä joilla on elämä balanssissa ja aikaa ittelensä, niin sitä mä kadehdin tällä hetkellä.

Hokkanen: Nii, se varmaan tulee sit jossain sopivassa hetkessä elämässä se kohta. Monesti mennään semmosella höökillä ennenku sitte otetaan vähä iisimmin. Jos palataan tohon kateuteen, niin miten se on näkyny sun työelämässä, sun julkisuudenroolissa ja siinä mistäpäin tulee? Koetsä ylipäätään olevas kadehdittu ja minkälaisia ilmiöitä se on saanu aikaseks ja toistaalta ootsä ollu ite joillekkin ihmisille kateellinen? Ja saanu siitä voimavaraa lähtee eteenpäin.

Borg: Ensinnäki mä rakastan et kateudesta teemana aletaan puhumaan enemmän. Mä koen, että minä mukaan lukien, monella se kateus tulee pintaan jollain muuna tunnetilana, koska se kateus on niin häpeällinen tunne ja sitä ei haluis tunnistaa itsessään. Se voi olla vitutus, ärsyyntyminen, se voi olla väsymystä tai vetäytymistä. Mä oon ollu kateellinen ja mä oon yhä, mutta mä oon opetellu siihen, että se kateus on sellasta minkä uskallan myöntää itselleni ja nimenomaan kanavoin sen tuottavaks. Mä koen, että mullekkin on varmaan oltu kateellisia, ja joku saattaa ollakkin, mutta mä uskon, et jos joku tulis nyt tätä mun arkee pyörittää, niin se kateus aika äkkiä ropisis. Sanoit hyvin siinä et kadedhditaan sitä päämäärää, mut kaikki se paska siinä välissä ja mähän paljon puhun tästä paskan määrä on vakio, et sitä jotenkin ihminen oudosti ajattelee, et jonku tietynlaisen statuksen ja taloudellisen menestyksen lopputulemana on joku semmonen utopinen sisäinen harmonia. Sehän harvoin on sitä. Se on yleensä sillain, et kun peli kovenee niin panokset kovenee ja sitä enemmän on stressiä. Mä oon ollu sillon ku se kateus on ollu mulla rampauttavinta, kun mä en oo ollu tyytyväinen omaan elämääni. Mul on ollu sellasii elämän jaksoja et mä oon kokenu, et mä junnaan paikallani, mun suunta on jotenkin hukassa ja mul oli paljon sellasta ennen Diiliä. Ehkä se somekin on silleen toksinen, ei nyt toksinen, mutta sä koko ajan näet kun kaikilla menee niin helvetin hyvin. Mä oon koittanut ikään kuin rajoittaa myös sellaista ulkopuolista syötettä silloin kun mä teen. Mä uskon että jokainen tuntee kateutta päivittäin, mutta kateudenhan ei tarvitse olla negatiivinen asia.

Hokkanen: Kyllä, se on ehkä just se mitä me ollaan tässä yritetty miettiä omassa kontekstissamme. Totta kai se on semmosta, että itsekin kokee. Meidän eräältä kilpailijalta tuli tämmöinen Myrsky, sosiaalisen median vaikuttaja, joka oli AI-pohjainen tyyppi, joka kuvasi nuorison henkistä tilaa omissa tekemisissään. Siitä heräsi semmoinen vahva kateus, että ei saakeli on hyvin keksitty ja hyvin toteutettu. Nyt sitten toisaalta se saa myös itseään vähän miettimään, että OK mitä tästä nyt voi oppia, ja mitä niitä voisi käyttää. Ikään kun saisi tehtyä itse sitä mistä on kateellinen, ja ymmärtää, että se on pitkä polku, että ollaan siinä tilanteessa, että saa aikaan jotain kateutta herättävää.

Borg: On ja ylipäätään se on tosi jännä, että tosi oudot asiat voi resonoida. Sä voit kadehtia toisen parisuhdetta, toisen varpaan kynsiä, toisen uran menestystä ja yleensähän ne saattaa olla jotain tosi kummallisia asioita. Ylipäätään se, että hienosti just sanoit sen, että joku oli hyvin ja hienosti toteutettu, niin mun mielestä se on tervettä kateutta siinä kohtaa kun sä annat sen creditin vastapuolelle.Vitsi toi on tehnyt ton tosi hyvin ja tunnenpa nyt terveellä tavalla vähän kateutta. Versus se, että sä työnnät sen kateuden maton alle sivuun, ja sitten alat heti etsimään sitä jotain negatiivista. Että ‘’no joo helppohan noiden on tehdä, koska niillä on asiat näin ja näin’’. Ikään kuin ei lähde semmoiseen tietynlaiseen argumentaation, että no kun tää ja tää menestys johtuu asiasta X.

Hokkanen: Just näin. No mites sitten kun sä sanoit, että se kateus voi tulla erikoisista asioista, oli ne sitten kynsien sävy, joku hieno tapa tehdä jotain tai ihan mitä tahansa niiden väliltä. Tuleeko sulle mieleen jotain semmoista erikoista hetkeä missä olisit ollut jostain oudosta asiasta kateellinen?

Borg: Tulee monia, ja mä en tiedä onko se kateutta, ihailua, haikeutta. Jos vaikka törmää ihmisiin, jotka on tosi ääripäitä musta. Hillittyjä, rauhallisia, harkitsevaisia, niin kyllähän sitä välillä toivoo, että vitsi olisinpa mäkin välillä noin chill. Siis maailman tyhmin asia on, että lähdet vaikka kaverin kanssa juhlimaan, itellä sulla kestää krapula viikon ja kaverilleei tuu darraa ollenkaan. Ja kyllähän ammatillisestikkin saattaa tuntea kateutta, mutta mä haluaisin että sille kateudelle keksittäisiin jotain synonyymejä. Ikään kuin sillain, kun se kateus ja ihailuu, moni tunnetila menee niiden kahden väliin. Sillä ei ole sanaa, että jos joku siihen keksisi jonkun termin se olisi makee.

Hokkanen: Joku voi laittaa meille ylös, että voisi olla projekti meille myös lähtee miettimään sitä, miten se sanoitetaan. Tosissaan kateudessahan on se pitkä klangi, että se on yksi kuolemansynneistä ja suomessahan vietetään kateuden päivää silloin kun tulee verotiedot julki. Siinä on yleensä pelkästään se negatiivinen puoli.

Borg: Musta tuntuu et me suomalaiset ollaan aivopesty itseämme siihen, että kun me ollaan niin kateellista kansaa ja maksat satasen, että naapuri ei saa viisikymppiä. En mä koe sen olevan niin mustavalkoista, mutta mä koen, että se meidän kulttuuriperimä on hyvin erilainen. Mehän ollaan alettu juhliin tällaista yksilö suoriutumista ja loistamista, että sä oot esillä, ja sitä ei heti sidota turhamaisuuden narsismiin. Me ollaan niin häpeä sidonnainen kansa, niin musta tuntuu, että se kateus resonoi meille vielä kuitenkin eri tavalla.

Hokkanen: Ja siinä on varmaan tää, kun itsekin on lama-ajan lapsi, niin siellä on sitä taustaa, että siinä kohtaa kun kaikilla menee huonosti, niin sitten se yks tyyppi on silleen, että ‘’hei katsokaas miten hyvin mulla menee’’. Eihän sitä katsota hyvällä, mutta ehkä nykypäivänä just pitäisi pystyä pääsemään siitä paremmin eroon, ja ehkä tulevat sukupolvet jatkuvasti viekin sitä vähän eteenpäin, steppi stepillä.

Borg: On ja mä mä koen, että välillä jotkut ihmiset ehkä pakoilee sen kateuden taakse. Saattaa olla jotain ihmisiä, ne on vaikka käyttäytyny kusipäisesti, ja jos ne kohtaa siitä suoraan, niin aina vedetään tää kateuskortti, että sä oot kateellinen. Sitä käytetään myös aseena.

Hokkanen: Kyllä ja siihen on aika helppo mennä sen taakse myös pyörimään. Koetko sä, että ihmiset on tai voisi olla kateellisia sitä ymmärtämättä? Just se mitä sanoit tuossa aiemmin hienosti, että se saattaa tulla ulos erilaisina tunteina. Vitutuksena tai väsymyksenä tai muuna tämmösenä. Olisiko semmoselle tilaa, että – totta kai tunteita pitää jatkuvasti käsitellä enemmän meidän jokaisen omassa elämässämme, mutta ihan isossakin mittakaavassa mietittäisi sitä, että tunnistetaan sitä kateutta ja sitten voitaisiin tunnistaa se, miten sitä voisi kääntää hyväksi.

Borg: Joo ja ylipäätän se, jos ihminen tunnistaa tai hyväksyy tämmöisiä asioita osana ihmisyyttä, niin se ei tee susta huonoa ihmistä. Enemmän mulla särähtää korvaan, jos joku vannottaa, että mä en ole ikinä ollut kateellinen kenellekään mistään. Sä oot lapsena aivan varmaan itkenyt kun kalle sai paremmat lapiot hiekkalaatikolla. Se on meissä syvällä sisällä, mutta omassa elämässä jos se kateus on kohdistunut itseen, niin se on näkynyt monesti siinä ignooraamisena. Eli, jos on vaikka onnistunut jossain niin ei nykyään enää kuulu lähipiiriin semmoisia ihmisiä, mutta kuului paljon semmoisia että sitä tietynlaista supporttia ei tullut. Mä oon kuudennen polven tamperelainen ja mä muutenkin oon aika semmoinen ei tehdä tästä numeroa. Vaikka tykkään hauskuuttaa, niin vähättelin itseäni aika paljon. Jos voitan jotain, niin en mä mitenkään hiero sitä kenenkään naamaan, mutta mun mielestä kateus on monesti myös sulkeutumista. Se on hyvä quote kun on sanottu, että se isoin supporttaaja on yleensä ihminen ketä sä et tunne ja se pahin vihaaja saattaa löytyä aika läheltä. Musta tuntuu, että varsinkin lähi-ihmissuhteissa, on se sitten ystävyyssuhteet, parisuhteet, se dynamiikka menee tiiviimmäksi sillä ne rajat katoo kahen ihmisen välillä. Se vaatii vielä enemmän sitä, että sä supporttaat toista.

Hokkanen: Just näin, juurikin näin. No siitä oikeastaan olikin jo vähän puhetta, että ollaan kateellisia siitä lopputulemasta, mikä just näkyy esimerkiksi sillon vuoden kateuspäivänä. Joku on tienannut jonkun verran rahaa tai muuta ja ollaan sille kateellisia, mutta harva on kateellinen sille työmäärälle miten siihen lopputulema ollaan saavuttu. Näetkö sä semmosia tapoja miten voisi ikään kuin kääntää sitä kateutta hyväksi jutuksi, mutta myös näyttää ja avata niitä tarinoita. Sen sijaan, että katsotaan ‘’ei saakeli, tää on tienannut X määrän vuodessa rahaa’’. Keltaisessa lehdistössä ei olisi semmoisia otsikoita, vaan ‘’hei, tää tienasi tän verran rahaa, käydään läpi tää että miten tähän ollaan päädytty.’’

Borg: Se olisi parempi, se olisi parempi. Ylipäätään avattaisiin sitä, mut mä veikkaan, että se ei oleihan se mitä media hakee. Media hakee suuria tunteita ja mitä enemmän kateutta, niin sen komeampi kommenttikenttä. Kyllä mullekkin on voinut vaikka klikkiotsikoita lukiessa tulla kateus, et jumalauta toi on barbadoksella joka päivä ja silti se vetää tuommoisia summia. Ja itse vetää tuolla perse hiessä, että miten toi tekee ton. Tämmöisiä mulle tulee. Se on tosi jännä mikä on tullu Diilin jälkeen, että ennen diiliä mä olin persaukisena himassa kun korona vei kaikki tapahtumat, elin kelan tuilla ja vedin hernesoppaa. Mä kadehdin silloin kaveria, joka oli kuukausi duunissa ja sai kaksi ja puol tuhatta. Ja mä vaan ‘’ vitsi, miltäköhän tuntuu saada kaks ja puoli kiloa kuukaudessa.’’ Nyt Diilin jälkeen kun tienaan hyvin, ja yhtäkkiä istuu yhtiökokouksessa missä on pelkkiä miljonäärejä, kyllä kas kummaa on se vertailukohta muuttunut. Tulee itselle semmoinen, että mä oonko mä ainut joka tääl ei asu Westendissä, koko maapallosta. Se hämärtyy aina se kateus. Se on siitä mun mielestä hyvä juttu, että sehän toimii suorana peilinä ja itse reflektion työvälineenä. Ehkä paras työkalu siihen, kun joku resonoi. Mulla tulee se monesti vitutuksena. Mä alan miettimään mikä tässä resonoi. Tiedätkö ikään kuin sillain, että ei ajattele, että mä oon jotenkin heikko kun mä tunnen näin, vitsi mä oon katkera ämmä. Vaan enemmänkin sillain, että mikä teema tässä on mitä mä jotenkin salaa nyt selkeästi haluan.

Hokkanen: Sitähän se tavallaan on, se kantajuus kertoo myös siitä vähän. Meillä ihmisillä on monesti tapana sanoa, että me halutaan jotain vaikka lopulta illan pimeinä tunteina se mitä me halutaan on jotain aivan muuta. Kateus helposti semmosena aika barbaarisenakin tunteena voi kertoo sulle yhtäkkiä, että ei saakeli mä oon ajatellut, että mä haluan jonkun hyvän jooga asennon onnistumaan, mutta oikeasti mä oon kateellinen tuosta naapurin veneestä. Tavallaan ehkä opettaa meille myös itsestämme juttuja.

Borg: Mut sehän siinä onkin niin kauheata kun joutuu kohtaa itsessään hyvin pinnallisia turhamaisia puolia. Se saattaa mieltää itsensä, etten mä oon materialistinen ihminen, mutta vittu toi vene on hieno, Sanoit hyvin alussa siitä, että jos oli täällä kyselty. Se oli mun mielestä hassua, että sanotaan olevan kateellisia siitä, että mä oon rohkeasti itseni. Just kun puhutaan siitä matkasta, niin mähän oon saanut periaatteessa märkää rättiä niin kun naamaan 10 vuotta. Tästä mun rohkeasta brändistä on alettu palkitsemaan mua vasta Diilin jälkeen. Sitä ennen mä oon saanut paljon sellaista tietynlaista vähättelyä, ikään kuin oven naamaan ja ulos sulkemista. Jengi ei ymmärrä sitä, että kyllähän siinä on helvetinmoinen puskeminen. Kuka vaan pystyy siihen, mutta sitten sun pitää olla valmis ottaa sitä rättiä naamaan.

Hokkanen: Niin ja helposti on semmoisia, että sä olisit tehnyt täysin samaa asiaa, ollut ihan samanlainen ihminen käytännössä koko tämän prosessin ajan, niin se kadehtiminen herää sille jutulle mikä on ollut se sama homma sen prosessin. Sitten siinä kohtaa kun se menestys tulee siitä tekemisestä, niin toikin on semmoinen mitä jokainen voisi omalla kohdallaan itse miettiä, että onko se järkevää olla aina menestyksen jälkeisestä ajasta kateellinen. Vaan sitten nähdä niitä hyviä juttuja olla niistä kateellinen, ja siinä vaiheessa kun niitä ei välttämättä ole iso yleisö palkinnut.

Borg: Mä veikkaan, että se kateus ylipäätään triggeröi paljon semmoista tunnetta, että on asioista jäljessä. Sitähän se on paljon, että jos sä ihailet toisen ammatillista osaamista tai taloudellista. Mä huomaan ainakin itsessäni sen, että mulle tulee semmonen olo, että okei, me ollaan samanikäisiä, toi on mua nuorempi, mä oon jäljessä.Tätähän on tutkittu, et nuoremmalla sukupolvella tää krooninen jäljessä olemisen tunne on vahva, mutta mehän ollaan ensimmäisiä diginatiiveja sukupolvia. Ihmismieli ei ole rakennettu tähän, että 24/7 me nähdään miten nää kanssa sisaret täällä pistää menemään.

Hokkanen: Kyllä ja yleensä vielä sillä tavalla, että nähdään se kaikista paras juttu vaan sieltä kanssa ihmisen elämästä. Harvoin siellä somen puolella ihmiset laittaa niitä paskimpia hetkiään. Tavallaan se mitä me nähdään on vaan ne top moments sieltä ihmisten elämästä.

Borg: On on.

Hokkanen: Vähän spesifimpiä kysymyksiä muutama. Ketä sä oot viimeks kadehtinut?

Borg: Sanna Marinia. Se veteli sillä nahkatakilla niin bossina siellä ruississa. Mä olin vaan, et vitsi mäki haluun vetää tolleen.

Hokkanen: Se kyllä veti hyvin sen. Osaa hienosti kantaa kaiken sen, minkä saa ministerinä ja näinä vuosina. Sanotaanko, ettei ole varmasti ollut helpoin ministerikausi.

Borg: Ei varmasti. Se saa sen näyttää jotenki siltä, että se on aina cool and collect. Mähän en ole semmoinen, mähän oon välillä vähän all over the place. Huomaa tiedätkö, että tietyt asiat mitkä on itsensä vastakohtia tulee se vitsi toi on hienoa.

Hokkanen: Toisaalta siinä on varmaan sitäkin, että kateus menee vähän molempiin suuntiin. Ihmiset jotka on vähän sulkeutuneempia voi olla silleen, ‘’hitto, jos vois olla vähän räväkämpi ja uskaltaa toimia.’’ Se on semmonen kaksisuuntainen juna. No, itse asiassa tuosta vähän puhuttiinkin, mutta onko sun suhtautuminen kateuteen muuttunut nyt vuosien myötä? Tavallaan sieltä opiskelija-asunnosta tai hetkestä kun korona tuli ja bisnekset meni, sitten siihen kun Diili elämän jälkeen ollaan miljonäärien kanssa pöydässä.

Borg: Ehkä se kateus ei tänä päivänä ole niin lamauttavaa. Se ei ole enää niin häpeä sidonnaista. Mä uskon, että mitä vanhemmaksi tulee ja toivon mukaan harjoittaa tätä itsereflektiota, niin oppii olemaan demoniensa kanssa eri tavalla sujut.

Hokkanen: Jep. Vähän sivuttiinkin tuossa, mutta minkälaisena voimavarana sä pystyt näkemään kateuden, tai että millä tavalla sen pystyy kääntämään voimavaraksi?

Borg: No tää on silleen kaksiteräinen miekka. Jos neuvoo, että kateus on hyvä puskuri, että toi tekee kovaa, mä teen vielä kovemmin. Hyvä joo, mutta se voi ottaa äkkiä aika väärät sväärit että sä lähdet hakemaan sellaista tietynlaista ulkoista palkitsemisen tunnetta. Mä taas koen, että se eskaloituu äkkiä tyhjyyden tunteeksi. Enemmänkin mä ajattelen silleen, että se kateus olisi sitä kun tää elämä on mielenkiintoista, että mehän tutustutaan itseemme hautaan asti. Kääntäisi sen itsetutkiskelun työkaluksi. Nimenomaan kun suhtautuu itseensä mielenkiinnolla, ei silleen että mä oon huono ihminen, mä oon syntinen kun mä ajattelen näin, vaan asettuu sen tilanteen ulkopuolelle. Onpas jännä reaktio nyt päässä, onpas tää mielenkiintoista, että missäköhän tää kertoo?

Hokkanen: Toi on just sitä, että ehkä sitä junnumpana luuli tavallaan elämää eletään niin, että aletaan tekemään jotain, ja sitten sitä autoa ajetaan ohjaajan paikalta. Mutta välillä tuntuu että se on enemmän lähinnä oppimista itsestään, ja vähän kattoo, että mä oonkin tommonen, ja mitä siitä voi saada pidemmän päälle. Onko kateus joskus saanut sua tekemään jotain, joko positiivista tai negatiivista? Opettelemaan ehkä jonkun uuden taidon tai kirjoittamaan kiukkuisen replyn johonkin kommenttiin?

Borg: On se varmaan mut joskus jodeliin vieny, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Mutta onko saanut tekemään jotain? Ehkä se on aiheuttanut ketjureaktioita. Se on jonkun tunteen nostanut pintaan ja tunteesta on tullut toiminta. Jos on ollut jotain kilpailevaa yritystä tai joku joka tekee saman genren hommia, niin ehkä se on tietyllä tavalla ollut sitä, että miettii ok, pystyisinkö mäkin. Vertailu ja kateus, mä lähden kopioimaan toisen reittiä niin ei se vie mihinkään. Mä oon monesti miettinyt, että opettelisi siihen, että jos näet toisella menevän pirun hyvin ja se ajaa teslalla pihaan. Mä oon monesti miettinyt, että jos raha olisi aina ollut mulle semmoinen numero yksi, jos mä olisin semmonen persoona, niin mä olisin tehnyt semmoisia elämän ratkaisuja, että mä oisin tossa. Kateus on sinänsä jännä, että sä kadehdit jotain, et jos sulla oikeasti olisi ollut siis pienestä asti semmoinen fiksaatio. että mä haluan olla tossa paras. Kyllähän sä olisit niinku tehnyt.

Hokkanen: Kyllä ihan hyvin sanottu, mutta koska, OK tietenkin ja ihmiset elämät on eri pisteissä, mutta voi kuvitella semmoisia tapoja miten rahan tienaaminen olisi se niinku numero uno. Kyllähän niitä tapoja sitten löytyy grindata ja tehdä se minkä se vaatii. Sitten se rahan saaminen on se juttu, kyllä niitä riittää siihen. Just toi, että se myös kertoo siitä omasta persoonasta ja omasta suunnasta. Ehkä menee vähän eri reittiä, ehkä se raha joskus tulee tai sitten se ei tule. Mutta ois matkan ajan kuitenkin tyytyväinen siihen mitä tekee, ettei tee vääriä asioita ikään kuin vääristä syistä.

Borg: Ja jotenkin tiedätkö hyväksyy itsensä sillain, että me ollaan eri persoonia. Mä oon joskus puiskannut itteeni, että miksi en mä ole se joka laittoi rippikoulun rahansa aspitilille. Mä olin se joka meni ja joi ne, samana iltana. Mutta se mun persoona.

Hokkanen: Joo siis mäkin. Opintolainojen maksamisesta on hetki mennyt, niin ainoat opintolaina mitä tuli otettua oli joskus sen vuoden täydet. Sitten oltiin all inclusive-hotellissa Marokossa kaksi viikkoa. Se ei ehkä ole se se miksi ne on olemassa, mutta hei tämmöisiä mahdollisuuksia meille on annettu. Sulle toimitettiin tämmöinen kotitehtävä kateuden tunnustuksesta. Se nyt hakee vielä kaanoniansa tai pyhää muotoansa. Tässä kohtaa voisi käydä vähän sitä läpi. No, Sanna Marinin mainitsitkin, mutta jos on tämmöinen henkilö kenelle haluaa tunnustaa kateutensa ja mitä se on saanut sussa aikaan. Mitä sä toivot tälle henkilölle ja mitkä on tavallaan on ne asiat mitkä sen kateuden on herättäny.

Borg: Oikeestaan mulla tuli mieleen muutamia, mutta nyt mä vaihdan tän, koska tää on totta. Mä oon kateellinen avomiehelleni Tomille, koska hän on maailman lungein taiteilijasielu. Joka aamu kun se herää, se on rento ja hyvällä tuulella. Mä oon taas ollut aika helvetin stressaantunut ja ärtynyt. Mä toivoisin samanlaista kykeneväisyyttä semmoisiin ajatusprosesseihin, että mä elän päivä kerrallaan, mä oon tyytyväinen siihen mitä mulla on. Etten mä eläisi semmoisessa jatkuvassa suorittamisessa tai kroonisessa puutostilassa. Mä huomaan, että mä oon tosi semmonen nälkäinen, mut mä oon tosi levoton. Siksi mä oon tuottelias, mutta mä toivoisin sitä, että mä saisin samanlaista sisäistä harmoniaa, se on helvetin hienoa.

Hokkanen: Avomiehees liittyen, täällä scriptissä minkä kollega on kirjottanut, oli hän kommentoinut sun robotiikan opiskeluista, et olisinko mä tästä työn puolesta kateellinen, mutta täytyy rehellisesti sanoa, että sulle mä oon eniten juuri aviomiehesi kanssa elämisesta kateellinen. Me ei siis tunneta häntä yhtään, mutta tämmöisenä vanhana räppi päänä kunnioitan häntä suuresti.

Borg: Se ei räppää siellä kotona, usko pois. Sä voit tulla asuun meille pariks viikoks.

Hokkanen: Mä voin kuvitella, että se totuus on ehkä sitten toinen monessa kohtaa. Itse asiassa se voisi jossain kohtaa vähän kypsyttääkin, jos tulisikin vaikka laadulla, mutta siitä huolimatta liikaa mitä tahansa. Me aletaan tulemaan tässä pikkuhiljaa maaliin. Maaleista puheen ollen sä olit tänään lähdössä Tampereelle katsomaan kuinka käy.

Borg: Tappara, jos tänään voittaa niin kyllä mä sanon, että sitten on semmoinen kolmen päivän ralli. Mä oon varmaan tuolla jossain ojassa pyörätuolissa.

Hokkanen: Sitten onks se tepsi joka siellä on vastassa?

Borg: Joo, turkulaiset.

Hokkanen: Sitten on hirveän määrä kateellisia turkulaisia tai toisinpäin.

Borg: Mutta sitten kato, tää on pelin henki.

Hokkanen: Niin on varmaan lätkässä ei niin semmoisella, siitäs saavat.

Borg: Mutta jos nyt jotenkin, minkä mä näen tosi epätodennäköisenä, niin hävittäis koko homma, niin kyllähän mä olisin turkulaisille niin kateellinen. Mä en menisi siihen kaupunkiin moneen vuoteen, kiertäisin kaukaa.

Hokkanen: Voiks tän otta nyt lupauksena vai onks tää enemmän uhkaus?

Borg: Uhkaus.

Hokkanen: Hei kiitos, että pääsit vieraaksi. Oli hyvä keskustelu ja oli oikein mukava jutella. Halutaan vielä toivottaa täältä, että pysy aina juuri noin kadehdittavaa kun olet ollut, ja jatka niin sanotusti samaan malliin.

Borg: Kiitos samoin, tässä on kuule hyvä jatkaa päivää.

Hokkanen: Mahtavaa, kiitoksia.

Borg: Kiitos.