Mikään ei nosta rimaa niin korkealle kuin kateus – mutta miksi siitä vaietaan?
Kateus on kaikkien tuntema ja kokema ilmiö. Se on tabu, mutta samanaikaisesti totta, inhimillistä ja aitoa.
Kirjoittaja Heikki Karstu työskentelee TBWA\Helsingissä copywriterina ja rentoutuu iltaisin lukemalla Kalle Päätaloa.
Se on se tunne, joka huomaamatta nousee, kun kuulemme kollegan keksineen jotain hienoa tai näemme perhetutun somessa upeita lomakuvia Malediiveilta. Se hieman viheliäinen ääni päässämme, joka silloin kuiskaa: olispa mullakin.
Tulisiko tuota tunnetta hävetä vai halata? Työntää taka-alalle vai toivottaa tervetulleeksi?
Suomi – maailman kateellisin maa?
Raportit kertovat vuosi toisensa jälkeen Suomen olevan maailman onnellisin maa. Samaan aikaan olemme kruunanneet itse itsemme myös toisella hieman vähemmän mairittelevalla tittelillä.
Nimittäin sukupolvelta toiselle kiertävä kahvipöytäviisaus tietää kertoa meidän olevan paitsi onnellisin, myös maailman kateellisin kansa. Siis maailman kateellisin. Pikaisella googlauksella ruudulle vyöryykin valtaisa määrä keskustelupalstoja, blogeja, uutisia ja YouTube-videoita, joissa sadatellaan suomalaisten viheliäistä kansallispiirrettä.
Olemmeko sitten ihan todella maailman kateellisimpia? Kenties emme. Mutta laajalle levinnyt kateuskeskustelu kertoo sen, että kyseessä on ihan jokaisen kohtaama ilmiö. Kateutta on kaikkialla.
Se tarkoittaa, että käsissämme on todellinen uusiutuva luonnonvara, kunhan sitä käytetään oikein. Sillä se mikä ratkaisee, on mitä kateudella teemme.
Käännetään kateus synnistä voimavaraksi
Kuluneen kevään ja kesän aikana olemme TBWA:lla kutsuneet eri alojen huippuja keskustelemaan kanssamme kateudesta. Siitä kuinka, missä ja milloin he ovat kateutta kohdanneet ja miten he ovat sitä käsitelleet.
Kuten arvata saattaa, jokainen haastateltavistamme oli kohdannut kateutta muodossa tai toisessa elämänsä aikana. Yllättävää oli kuitenkin heidän monenkirjava suhteensa kateuteen.
Oli mielenkiintoista kuulla, millaista toimintaa kateus oli heissä herättänyt. Kyräilyn sijaan näitä menestyneitä ihmisiä yhdisti se, että kateutta kanavoitiin inspiraatioksi ja voimavaraksi. Ei siis hävetty, vaan rohkeasti hyödynnettiin.
Sillä kateus voi olla tuhoavaa, mutta se voi olla myös monen hyvän alku. Parhaimmillaan kateus saa meidät yrittämään enemmän ja ylittämään itsemme. Kun kateus on kannustavaa, siinä ei ole mitään pahaa, vaan paljon hyvää.
Entäpä alun esimerkit, kuinka niiden herättämä kateus kääntyisi johonkin positiiviseen? Kenties voisimme kysyä kollegaltamme, kuinka hän onnistumisensa teki ja oppia samalla itsekin. Todennäköisesti hänkin ilahtuisi ja olisi otettu.
Rikotaan siis kateuden tabu. Muutetaan suomalaista kulttuuria ja mielenmaisemaa – ei hävetä, vaan ollaan avoimesti kateellisia. Mutta pidetään samalla huoli siitä, että kateus ei tuhoa, vaan kannustaa meitä pyrkimään parempaan.
Ja tunnustetaan kateutemme rohkeasti heille, jotka ovat sen ansainneet.
